Juha Vuorio, Oulu Itsenäisyysmies

Noin 15 hävittäjää on sopiva määrä Suomelle

  • HX-hankkeen johdosta laiminlyömme mm. ohjustorjunnan sekä ylipäätään puolustuskykymme muut osa-alueet. Kuvituskuvaa, ..
    HX-hankkeen johdosta laiminlyömme mm. ohjustorjunnan sekä ylipäätään puolustuskykymme muut osa-alueet. Kuvituskuvaa, ..

Kymmenien miljardien elinkaarikustannuksia aiheuttavan HX-hankkeen käsittelyssä on unohtunut, että Suomen ilmapuolustus tulee ilman muuta olemaan alivoimainen suhteessa Venäjään. Alivoimaisten ilmavoimien toimintamahdollisuudet sotatilassa ovat vähintäänkin heikot. Sen sijaan ilmatorjunnalla on hyvät mahdollisuudet toimia myös alivoimatilanteissa.

Tähän vielä sivuhuomautus, että ilmavoimat eivät ole tietääkseni julkaisseet Hornettien tähänastisia, tai loppuun asti arvioituja elinkaarikustannuksia. Miksiköhän?

Kannattaa muistaa viimeisten vuosikymmenten pudotustilastot. Näissähän on alivoimaisen osapuolen hävittäjäpudotuksista 97 prosenttia tehty ilmatorjunnalla. Vain kolme prosenttia pudotuksista on tehty hävittäjillä.

Hyvä esimerkki on ensimmäinen Persianlahden sota, jossa Saddam pudotti nimenomaan ilmatorjunnalla yli 60 hyökkäävän osapuolen ilma-alusta. Hävittäjistä ei ollut Saddamille hyötyä.

Samoin georgialaiset pudottivat Suomen nyt jo hylkäämällä venäläisellä BUK-M1 ilmatorjuntajärjestelmällä vuoden 2008 sodassa arviolta seitsemän venäläistä hävittäjää, joista yksi oli jopa elektronisen sodankäynnin lentokone.

Lisäksi serbit pudottivat BUK-M1 järjestelmän edeltäjällä yhdysvaltalaisen F-117 häivepommittajan Jugoslavian pommitusten aikaan. Tosin väitetään, että pudotus tehtiin tätä vieläkin vanhemmalla venäläisellä kalustolla.

Oman arvioni mukaan ajatellun HX-hankkeen koneilla voi tehdä sodassa kolme asiaa: 1) niillä voi osallistua nykyajan siirtomaasotiin, joita usein kriisinhallinnaksi kutsutaan, 2) niillä voi osallistua Naton ja Venäjän väliseen konfliktiin vaikkapa Baltian suunnalla ja 3) niillä voi hyökätä Venäjälle ja siis ampua oikeat Mainilan laukaukset. En usko, että niillä voi puolustaa Suomea Venäjän mahdollisen hyökkäyksen yhteydessä.

HX-hankkeen käsittelystä unohtuu usein myös tosiasia, että kalliit monitoimihävittäjät eivät pysty suojaamaan kohteita ohjushyökkäyksiltä. Useat EU:n jäsenmaat ovatkin hankkimassa ilmatorjuntaa juuri ohjushyökkäyksiä silmällä pitäen.

Nykyaikainen ilmatorjunta pystyy torjumaan myös ohjushyökkäyksiä 24/7 periaatteella. Tällaisia järjestelmiä tulisi sijoittaa esimerkiksi pääkaupunkimme suojaksi. Vaikka täydelliseen kattavuuteen ei päästäkään, niin nämä suojaavat kuitenkin haluamiamme kohteita.

Venäjän ilmatorjunnan vaikutusalueessa on lähes koko Suomi. Heidän ulottuvuutensa on jopa 300 – 400 km. Voi kysyä, että mitkä olisivat HX-hävittäjien todelliset toimintamahdollisuudet. Järkevintä olisikin varata suhteellisen pieni määrä torjuntahävittäjiä rauhanajan ilmavalvontaan ja sodan uhan tilanteisiin.

Otsikossa mainitsemani lukumäärä on vai eräs ajatus. Tuo koko ajan esillä ollut noin 60 hävittäjää lienee jumiutuminen Pariisin rauhansopimukseen, jossa meille oli sallittu tuo määrä. Tuo on joka tapauksessa selvästi ylimitoitettu sekä taloudellisten mahdollisuuksiemme, että nykyajan todellisen tarpeen kannalta.

Järjestämällä sodanaikainen ilmapuolustus ilmatorjunnalla rahaa jäisi muuhun aseistukseen kuten maavoimien kehittämiseen, joka on varsinkin näiden hankintojen myötä jäämässä väistämättä huonolle hoidolle, erilaisiin uusiin sodankäynnin välineisiin ja tekniikoihin sekä ennen kaikkea meidän suomalaisten hyvinvointiin, jonka ylläpitäminen tuo myös puolustustahtoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän AnteroHelppikangas kuva
Antero Helppikangas

Kaksipaikkaiset koulutushawkitkin riittäisivät hyvin siihen, että voi käsimerkkejä vaihdella ilmatilaloukkaajien kanssa. Takapenkiltä tulisi tähän tavanomaiseen hävittäjien käyttötilanteeseen tarvittavaa ylivoimaa sitten...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Jätä Vuorio nämä jutut puolustushallinnon ammattilaisille. Ymmärryksesi ei selvästikään riitä arvioimaan hävittäjätarpeita, saati muuta puolustukseen liittyvää.

Suomen parhaimpia etuja kriisitilanteessa olisi se, että Suomen puolustus hoidettaisiin suurimmilta osin jo omien rajojen ulkopuolella ja viholliskohteet tuhottaisiin jo alustoilleen. Erittäin tärkeää olisi levittää oma puolustusalue mahdollisimman laajalle, saada jatkuvasti suuria määriä sotilaallista apua ja turvata huoltovarmuuden perusta eli merikuljetukset satamiin.

Jos em. on riidatonta, miten tehokkaimmin nuo turvaisit?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Suomelle edullisinta olisi, että kriisitilanteessa se nähtäisiin niin kovaksi luuksi, että se on paras jättää omaan rauhaansa. Ja 15 hävittäjällä se ei kyllä alkuunkaan onnistu.

Käyttäjän AnteroHelppikangas kuva
Antero Helppikangas

Juu, sellaiset muutama tuhat hävittäjäähän riittäisi, jos ne olisivat vastapuolen ohjusten ulottumattomissa. Eli minnehän ne pitäisi sijoittaa? Arizonaan?
Ei 64 hävittäjääkään ole mikään peloite, ne voi tuhota ilman omia tappioita pelkällä yllätyshyökkääjän edulla.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #5

Mitä luulet Helppikangas, mahtaisiko Natolta löytyä hävittäjiä ja kuinka paljon? Torjuntaohjuksia? Pystyisikö kaikki Nato-maiden hävittäjät tuhoamaan yllätyshyökkäyksellä? Kaikissa maissa? Löytyisikö Natolta välineitä joilla ne Venäjän ilmatorjunta-alustat tuhottaisiin jos ne uhkaisivat jäsenvaltioita?

Suomen kokoinen alue on helppo valloittaa mutta Euroopan ja Pohjois-Amerikan kokoinen vähän vaikeampi?

Käyttäjän AnteroHelppikangas kuva
Antero Helppikangas Vastaus kommenttiin #7

Niin, eikös tästä olisi hyvä päätellä, että Suomen kannattaa panostaa siihen, että jos tänne hyökätään, niin se tulee mahdollisimman kalliiksi ja muuttuu hitaasti tapahtuvaksi operaatioksi, jossa yllättäviä takaiskuja olisi odotettavissa? Hävittäjien hinnalla voidaan tehdä pienpuolustusverkkoa ja vastahyökkäysmoduleja maa täyteen.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Ohjukset apuun. Eräs tällainen ohjusjärjestelmä olisi amerikkalainen MIM-104F (PAC-3) Patriot-ohjus. Ohjuksen realistinen korkeatorjuntakyky on 20 km ja kantama on 80 km. Ilmatorjuntakyvyn lisäksi ohjuksella on myös rajallinen kyky torjua ballistisia ohjuksia. Järjestelmä perustuu kuorma-autoihin, nopeus tiellä 80-60 km/h. Maastoliikkuvuus on suomalaisissa olosuhteissa varsin rajoitettu, johtuen lähinnä hinattavista perävaunuista joten siirtyminen uusiin tuliasemiin ja toimintakyvyn saavuttaminen kestää lähes tunnin.

Amerikkalainen MIM-104F (PAC-3) ohjusjärjestelmä on tehokas sekä suorituskykyinen strategisten kohteiden ja aluepuolustuksen suojauksessa sekä valvonnassa. Pienin operatiivinen ja taktinen yksikkö on patteristo jossa on neljä ohjuslavettia, tuliyksikköä. Jokainen patteristo tarvitsee myös tulenosoitus- ja valvontatutkat, sekä komentokeskus- ja tulenjohtoyksiköt, uusien ohjusten latauslaitteiston ja huolto sekä voimakoneyksiköt.

Patteriston ohjusten määrä on 16 kpl ja torjuntasektori 360 astetta. Valvonta-alueen koko 40000-80000 km² ja torjunta-alueen koko 20000-40000 km², tutkakatve on ainainen riesa ja maasto-olosuhteet toimivat tehokkaina rajoitteina. Yhden patteriston muodostaman kehän halkaisija on noin 400 km.Siihen että Patriot-ohjuksilla pystytään suojaamaan 30 sotilaallisesti kriittisintä kohdetta, tarvitaan vähintään kolme patteristoa yhteensä 48 ohjusta.

Tällaisella 20 km korkeuteen yltävällä ilma- ja ohjustorjunnalla, saataisiin ilmasuoja kuitenkin vain kolmasosaan Suomen pinta-alasta eli noin 120000 km² alueelle, valvonta-alue toki kattaisi lähes koko maan.

Hinta-arvio ilma-ja ohjustorjunta pataljoonalle, kolmen patteriston muodostamalle kokonaisuudelle, mukaan lukien 240 ohjusta, noin 6-8 miljardia euroa.

Suorituskyky edellyttää että vähintään joka toinen ohjus osuu ja myös tuhoaa kohteen. Kun ohjus kerran on laukaistu, se on mennyt. Ja uusia tarvitaan heti lisää. Yksi ohjus maksaa noin 3 miljoonaa euroa, osui tai ei.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/20170315220008...
https://en.wikipedia.org/wiki/MIM-104_Patriot
https://yle.fi/uutiset/3-9943130

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Pasi Majuri kysyi kerran lähialueidemme rauhanajan sotilaallisista vahvuuksista. Avoimia lähteitä käyttäen tein ”Kotiläksyn”. Ole Hyvä Pasi.

Kylmä Totuus , Holodnaja Prada
Venäjän asevoimista 3/5 on sijoitettu Läntisen sotilaspiirin alueelle. Vastuu alue alkaa Pohjoiselta jäämereltä Muurmanskin Kuola niemimaan alueelta päättyen Mustallemerelle. Venäjän asevoimien uudistaminen alkoi 2012, tavoitteena on miljoonan miehen varsinainen sodanajan joukko ja kahden miljoonan koulutetun reservin kokonaisuus. Varsinaisen sodanajan joukon rungon muodostaisi 85% ammattiarmeija joka koostuisi upseereista ja sopimussotilaista. Lopun täydentäisi varusmiehet ja reservissä olevat nopeantoiminnan yksiköt. Operatiivinen toimintakyky näillä joukoilla pitäisi saavuttaa 50% kolmessa päivässä, siis 72 tunnissa. Viikossa toimintakyvyn pitäisi olla 75% ja täysi valmius kolmessa viikossa.

Tavoite uudistukselle asetettiin vuoteen 2020 mutta se ei tule onnistumaan. Syitä on monia joista merkittävin on raha ja kaluston tekninen uudistaminen. Vain ohjusaselaji on tällä hetkellä aikataulussa. Ilma- ja merivoimien osalta tavoite on noin 50-60 % saavutettu, sen sijaan maavoimien kaluston osalta tässäkään ei ole onnistuttu. Varusmieskoulutuksessa on suuria haasteita jotka heijastuvat suoraan reservin toimintakykyyn.

Rauhanajan organisaatiossa on koko läntisessä sotilaspiirissä yli 40 erillistä rykmenttiä tai pataljoonaa. Tärkeimpinä joukkoina ovat 12 moottoroitua jalkaväkiyhtymää, kaksi panssariprikaatia, viisi tykistöprikaatia, neljä tykistöohjusprikaatia, yksi raketinheitinprikaati, seitsemän ilmapuolustusprikaatia sekä yksi pioneeriprikaati ja yksi pioneerirykmentti.

Läntisen sotilaspiirin alueella rauhanajan maavoimien sotilaallinen potentiaali on huomattavan vahva. Sotilaspiirin alueelle on muodostettu kolme suurta armeijan yksikköä. Kuudes yleisjoukkojen armeija, on sijoitettuna entisen Leningradin sotilaspiirin alueelle ja sen esikunta sijaitsee Karjalan Kannaksella, Agalotovossa. Yleisjoukkojen toinen Kaartinarmeija, ja sen esikunta toimii Mulinoissa, Moskovan itäpuolella. Vuoden 2015 aikana muodostettiin Moskovan alueelle myös ensimmäinen Kaartin panssariarmeija.

Venäjä saa pelkästään läntisen sotilaspiirinsä alueelta kolmessa viikossa 100000-150000 miehen ja kaluston Suomen rajalle, ilman liikekannallepanoa ja reserviään. Sisäiset siirrot riittävät, muodollisesti Muurmanskin Kuolan niemimaan ja entisen Leningradin sotilaspiirin yhteisharjoituksessa, karjalan korpien alueella. Näillä voimilla ei Suomea miehitetä, kysymykseen tulisi rajatut strategisesti tärkeiden alueiden haltuunotot. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005986953.html

Natomaiden Liettuan, Latvian, Viron, Tanskan ja Norjan rauhanajan asevoimien kokonaismäärä ei ylitä 60000 miestä. Ruotsin ja Suomen rauhanajan armeijat ovat yhdessä alle 60000 miestä. https://yle.fi/uutiset/3-8855345

Sotatieteen professori eversti evp. Mika Hyytiäinen. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mitka-ovat-ven...

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kiitoksia, ja kun tuohon lisää Venäjän normaalimenettelyn hyökkäyksissä muihin maihin eli sotaharjoitukset, joukkojensiirrot on tehty aika nopeasti kun on aika.

Venäjä on ennen hyökkäyksiä Georgiaan, Ukrainaan ja Syyriaan siirtänyt kalustoa rajoille valtavat määrät sotaharjoitusten nimissä. Kun käsky tulee, joukot vain siirtyvät eteenpäin. Tähän nähden Länsi pelkäsi tosissaan jotain olevan tulossa viime Zapadin osalta.

Toimituksen poiminnat