Juha Vuorio, Oulu Itsenäisyysmies

Jatkuva kasvatus eli peitteinen metsänhoito

  • Jatkuva kasvatus eli peitteinen metsänhoito
  • Jatkuva kasvatus eli peitteinen metsänhoito
  • Jatkuva kasvatus tuottaa nykyistä metsänhoitoa enemmän nimenomaan tukkipuuta.
    Jatkuva kasvatus tuottaa nykyistä metsänhoitoa enemmän nimenomaan tukkipuuta.
  • Erirakenteista sekametsää ennen hakkuuta ja hakkuun jälkeen.
    Erirakenteista sekametsää ennen hakkuuta ja hakkuun jälkeen.
  • Jatkuva kasvatus eli peitteinen metsänhoito

Itse kiinnostuin aiheesta joskus 1990 -luvulla, kun julkisuuteen tuli mielestäni omituisia uutisia metsänhoitoon liittyvistä oikeustapauksista. Noiden mukaan metsänomistaja ei voi itse päättää miten metsää hoitaa. Esimerkiksi jos kieltäytyi avohakkuista saattoi saada tuomion metsän hävittämisestä.

Tulin tuon myötä perehtyneeksi niin sanottuun jatkuvaan kasvatukseen ja nyt kun olen valtuutettuna Oulussa, niin tein oheisen esityksen Oulun kaupungin vuoden 2019 talousarvion käsittelyyn:

Esitys jatkuvan kasvatuksen eli peitteisen metsänhoidon käyttöönotosta

Oulun kaupunki omistaa metsätalousmaata yli 20 000 hehtaaria. Näille maille tavoitellaan 1,2 miljoonan euron vuosituottoa. Suomessa on käytetty pääosin tasarakenteista, mm. alaharvennuksiin ja päätehakkuisiin perustuvaa metsänhoitoa 1950-luvulta lähtien. Tämän  motivaationa on ollut avohakkuun helppo ja halpa puunkorjuu. Tätä on kuitenkin perusteltu eri tavoin, vaikkapa väittämällä, että se vastaisi pohjoisten havumetsävyöhykkeiden luontaista kiertoa.

Nykyaikaisen tutkimuksen mukaan nuo väitteet eivät pidä paikkaansa ja jatkuvalla eli peitteisellä metsänhoidolla päästään parempaan tulokseen, katsottiinpa asiaa luonnon monimuotoisuuden, maaperästä tulevien päästöjen vähäisyyden, metsänhoidon taloudellisen kannattavuuden tai metsän virkistyskäytön näkökulmasta. Metsät tulevat myös näyttämään koko ajan metsiltä hoitokierron vaiheista riippumatta.

Nykyinen tasarakenteinen metsänhoito sisältää monia haittoja tai lisäkustannuksia aiheuttavia asioita kuten maanpinnan käsittelyn päätehakkuun jälkeen, taimikkojen perustamiset, heinän- ja vesakontorjunnan, taimiston myyrä- ja hirvivahingot, tasarakenteisuuden helposti aiheuttamat kasvitaudit tai vaikkapa suuremman alttiuden myrskytuhoille. Taimikon perustamis- ja varhaishoitokustannukset ovat istutuksessa noin 2 000 euroa hehtaaria kohden.

Erirakenteisuuteen perustuvassa jatkuvassa eli peitteisessä kasvatuksessa pystytään välttämään suurin osa näistä haitoista tai kustannuksista. Lisäksi nykyisessä metsänhoidossa  tarvittavat alaharvennukset ovat usein heikosti tuottavia toimenpiteitä. Toki päätehakkuu on itsessään hyvinkin kannattava, mutta jopa yli puoli vuosisataa aiemmin tehdyt suuret investoinnit täytyykin kattaa jollain tavalla.

Jatkuvassa kasvatuksessa tarvitsee panostaa useimmiten vain yläharvennukseen ja ylispuuhakkuuseen, jotka tuottavat runsaasti arvokasta tukkipuuta ja ovat siten tuottoisia työvaiheita, vaikka vaatimuksia lisääkin alikasvoksen varominen urakoinneissa.

Tämän johdosta esitän, että Oulun kaupunki ottaa käyttöön jatkuvan kasvatuksen eli peitteisen metsänhoidon päämenetelmänä kaupungin omistamilla metsäalueilla. Luonnollisesti yksittäisissä tapauksissa tulee ottaa huomioon kyseisen metsikön sijainti, ominaispiirteet ja muut näkökohdat.

Muutos ei edellytä muuta kuin päätöksen tämän käyttöönotosta. Käyttöönotto voidaan vaiheistaa eri alueille, jos se on työnsuunnittelujen kannalta järkevää. Asiasta on runsaasti sekä käytännöllistä, että tieteellistä tietoa olemassa. Samat metsäurakoitsijat pystyvät toimimaan edelleenkin ja kaupungin metsätuotot pysyvät edellä mainituista syistä vähintäänkin ennallaan, todennäköisesti ne kasvavat. Toki metsätöiden suunnittelut täytyy tehdä uudella tavalla ja yksittäisten metsikköjen tuottoprofiili muuttuu, jotka on otettava metsänhoidossa ja taloudessa huomioon.

Ehdotuksen kokonaisvaikutus euroissa: Vaikutus kaupungin talouteen on alkuvaiheessa neutraali, useiden vuosien aikajänteellä positiivinen; tuottoa vähemmillä investoinneilla.

 

Liite: JATKUVA KASVATUS

Jatkuvan kasvatuksen menetelmällä metsä on jatkuvasti eriasteisesti peitteellinen eli puustoinen eikä alaharvennusta eikä avohakkuuta tehdä. Siten metsä sisältää parhaimmillaan usean puulajin kaikenkokoisia ja eri-ikäisiä puita. Jatkuvaa kasvatusta voidaan kuitenkin käyttää kaikissa metsissä taimikoista varttuneisiin, kun päätavoitteena on välttää avohakkuu. Hakkuutapoja on siten useita erilaisia: yläharvennus ja ylispuuhakkuu eli isojen puiden poiminta(harsinta)hakkuu, siemen- ja suojuspuuhakkuu yläharvennusperiaatteella sekä reikähakkuu (latvusaukko < 0,1 ha). Näitä hakkuutermejä, mieluiten kahta ensin mainittua, on syytä käyttää metsänkäyttöilmoituksessa viranomaisille.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuilla

- säilytetään luonnon monimuotoisuus, sillä metsässä on runsaasti linnuille ja muille eläimille tärkeitä suoja-, ruoka- ja pesäpaikkoja, erityisesti metsäkanalinnut hyötyvät,

- puut ottavat ravinteensa sienirihmastojen välityksellä. Avohakkuu, maanmuokkaus ja kantojen ylösrepiminen heikentävät ja jopa tuhoavat sienten kasvua ja samalla terveen metsän kehitystä. Hajottaessaan maassa olevaa orgaanista ainesta ne nopeuttavat hiilen vapautumista ilmaan eli ilmastonmuutosta. Jatkuva kasvatus säilyttää välttämättömän juurisieniyhteyden, 

- maisema pysyy jatkuvasti esteettisesti miellyttävänä,

- metsän virkistysarvot säilyvät pysyvästi, 

- metsän muu monikäyttö on jatkuvasti mahdollista: marjastus, sienestys, ulkoilu, terveyden vaaliminen,  luontomatkailu ym. Kansalaisten etu on, että metsä soveltuu kaikissa kasvatuksen vaiheissa myös näihin tavallisen ihmisen tarpeisiin,

- metsä tuottaa jatkuvasti korkealaatuista puuta sitä vaativiin tarkoituksiin,

- metsä sitoo enemmän hiiltä eli lievittää ilmastonmuutoksen uhkaa,

- vähätöisyys on huomattavan suuri etu metsänomistajalle. Vain hakkuu säännöllisin välein, esimerkiksi noin 20 vuoden välein. Hakkuissa saadaan puuta kaikkeen käyttöön, esimerkiksi sahattaessa puuta yli puolet puuaineksesta on käytettävissä sahaustähteenä selluksi tai energiaksi tai muuksi biotuotteeksi,

- myrsky- ja tuulituhot jäävät vähäisiksi, koska tuuli ei pääse puhaltamaan metsän läpi kovalla voimalla kuten alaharvennetussa ja raivatussa metsässä,

- julkisen avustusrahoituksen tarvetta ei ole,

- metsänomistajan kannalta on taloudellisesti edullista, että puunmyynti voidaan ajoittaa heiluvien suhdanteiden mukaisesti. Aina on myytävää. Jos hinta ei ole riittävä, voi antaa puiden kasvaa parempia suhdanteita odotellessa,

- menetelmän hakkuut tuottavat metsänomistajalle (erityisesti yhteisölle) enemmän rahaa vähemmällä vaivalla kuin nykykäytäntö, jossa avohakkuuvaiheessa huomioidaan yksinomaan puunjalostusteollisuuden ja metsäorganisaatioiden hetkelliset intressit,

- metsälain vaatimukset toteutuvat. Niiden mukaan metsän käytön tulee olla taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää ja

- tieteellisesti tutkitut ja julkaistut kasvatusmallit ovat valmiina välittömästi käytettäviksi taloudellisesti hyvin kannattavasti ja ympäristölle edullisesti kaikissa sekä erirakenteisissa metsissä että tasarakenteisten puupeltojen palauttamiseksi luonnollisen erirakenteisiksi.

LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:

•      Pukkala Timo, Lähde Erkki ja Laiho Olavi, 2011, Metsän jatkuva kasvatus, Porvoo 2011 

kuvat kirjoista "Metsän jatkuva kasvatus" sekä "Aliskasvoksesta ylispuuksi"

•      Lähde Erkki ja Pukkala Timo (toim.), 2013. Alikasvoksesta ylispuuksi, Helsinki

•      Sauli Valkonen, 2017. Metsän jatkuvasta kasvatuksesta. Metsäkustannus. https://www.luke.fi/

•      Maaseudun tulevaisuus 11.12.2017. Kuitupuun halpuutus suosii jatkuvaa kasvatusta. Jyrki Kangas, professori, Itä-Suomen yliopisto, Annika Kangas, Tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus

•      https://www.ouka.fi/oulu/ymparisto-ja-luonto/metsien-hoito

Avainsanat: jatkuva kasvatus, peitteinen metsänkasvatus, avohakkuu, erirakenteellisuus

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhaVuorioOulu kuva
Juha Vuorio

Sain juuri puhelinsoiton Etelä-Suomesta. Ja kävimme hyvän keskustelun tuosta kirjoituksesta. Metsänomistajana toimiva soittaja kertoi, että suurin osa kirjoituksesta pitää hyvin paikkaansa. Mutta toi muutamia huomioita:

- soittaja ei ollut vakuuttunut, että jatkuva kasvatus toisi paremman taloudellisen tuloksen. Perusteluna oli tuon ylispuuharvennuksen kalliimpi hinta

- myös juuristolle aiheutuisi haittoja poimintavaiheessa

- edelleen soittaja tosin arvioi, että tilanne saattaa olla Oulun korkeudella toinen

- ja lisäksi soittaja totesi, että kaupungin lähimetsiin jatkuva kasvatus sopii muutoin paremmin ulkonäkökysymysten ja virkistyskäytön syistä

Tällaista, oli mukava saada asiantuntevaa palautetta.

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Hyvä kirjoitus. Kaupunkien, kuntien ja valtion metsissä voitaisiin siirtyä jatkuvaan kasvatukseen mainitsemiesi etujen vuoksi. Mutta minun puolestani yksityiset omistajat valitkoot itse, miten metsänsä kasvattavat. Äkkiseltään tulee mieleen, että jatkuva kasvatus vähentäisi sellu- ja energiapuun tarjontaa ja lisäisi tukkipuun tarjontaa. Sahoille tämä varmasti passaisi, varsinkin, kun em. syistä kuorelle ja purulle tulisi kysyntää energiantuotannossa.

Käyttäjän AnteroHelppikangas kuva
Antero Helppikangas

Lyhyellä aikajänteellä toimijat tulevat tietysti vastustamaan tämänkaltaista ajattelua. Hetkellinen säästö puunkorjuukustannuksissa riittää monelle perusteluksi.
Sellukattiloihin menee jo nykyäänkin välillä tukkeja, joista ei tietystikään haluta maksaa täyttä hintaa.
Eli toisin sanoen vanhat yritykset ja vanhaan tuttuun käytäntöön tottuneet ihmiset tulevat vastustamaan jatkuvaa kasvatusta ankarasti mitä mielikuvituksellisimmilla perusteluilla.

Toimituksen poiminnat